Siinäpä tärkeimmät (kirjoitin ensin törkeämmät, mietin sen jättämistä sillä olisi sopinut sekin sana tähän..) Miehen viestit tänään. Multa on siis kuulemma todellisuus kadonnut kokonaan, koska en muuta tee kuin rämmi itsesäälissä. Niin ja olen koko ajan kärttynen ja haukun Miestä.
 
(Tämä alku on kirjoitettu viime yönä, siis ennen Miehen tän päivän viestejä.) Eilen. Päivä meni ihan ok. Katsottiin urheilua telkkarista. Mietin siinä pariinkin kertaan, että miten Mies puhuu mulle suht kohta normaalisti. No, laji oli sellainen että ehkä siksi. Itsekin kommentoin, tein muita hommia siinä samalla mutta silleen fiilis oli ihan hyvä tilanteeseen nähden. Illemmalla kävin jumpailemassa ja kas, eipä yllättänyt, että Mies oli lähtenyt töihin sillä välin. Kyselin penskoilta ja sain aika ympäripyöreitä vastauksia "meni duuniin hakemaan jotain autoa". Just :/ Illalla mainitsin sitten yhden lapseni vaatteista, joita Miehen vanhimmalla on. Niitä ei alunperinkään ollut lupaa viedä äitinsä luokse ja siellä nyt ovat. (siis musta on erittäin ok, et tuo saa mun yhden lapsen vaatteita, mitkä haluu koska ne siirtyy suoraan kaapista kappiin. Mutta se,e ttä sen lehmän ei tarvitse ostaa noille vaatteita ja Mies maksaa sairaan paljon kk:ssa, joka on toki sen rahaa mutta vaikutata ihan vitusti meihin muihinkin. Ja mitä se ämmä on tehnyt sen eteen,e ttä Mies elättää sitä yhä, sillä kun pitää olla tietty elintaso, prkl? Muuta kun olemalla ilkeä manipuloiva paska. Miehen unelma. Siksi en oo antanut noita lapseni vaatteita viedä sinne, täällä sais kyllä käyttää) Viikkoja sitten, kun tämä ero lopullisesti alkoi varmistua, sanoin Miehelle et kaikki vaatteet tänne. Lupasi "pyytää". Joitain aikoja sitten muistutin, edelleen lupasi pyytää. Eilen sit sanoin siitä, että vähän äkkiä ne vaatteet tänne, en kauaa enää odota. Lupasi pyytää. Mutta sitten taas oltiin niin miesmäisiä. Tää sanoi: "Sittenhän voidaan laittaa tuo autokin pois". Meillä on siis toinen auto lainalla ollut jonkun aikaa. Yritin sanoa, että mitä tekemistä sillä on niiden vaatteiden kanssa. Rahallista, kuulemma. Joo, Mies tuon maksaa ja senhän se on. Mutta mun käyttöön on otettu. Sain niin ivallisen vastauksen mun auton käytöstä, että sanoin etten aja sillä enää, laittakoot pois. Voi vitun vittu, kun lehmän luota lähtee pari paitaa, tää kostaa mulle sen sillä, että laittaa auton pois! No, siitä vaan, sanoinkin kyllä et kyllä tulee taas niin selvää tekstiä siitä ketä puolustellaan ja ketä haukutaan. Vittu, ku sillä lehmällä on kyllä rahaa! Ostais pennuilleen vaatteita, ne kulkee aina samoissa. No, eipä vanhin lapsensa vaihda vaatteitakaan juuri koskaan, joten sama kai tuo vaikkei niitä kuteita olekaan. Silti. Joten kun rakkaalta lehmältään pitää pyytää pari vaatetta pois, Mies laittaa auton pois sen rahan menon takia, että mä en pysty enää käyttää sitä. En tiiä, mitä se siitä kk:ssa maksaa, mutta veikkaan ettei paljon. Koska rakas joutuu luopumaan parista vaatteesta, Mies kokee sen menttävän suuren taloudellisen hyödyn joten mulle sama kohtelu -auto pois. Tämä on taas juttu, jossa itku ja nauru tulee yhtäaikaa ;D Mutta miksi sen pitää koko ajan kun vain mahdollisuus on, näyttää mulle paikkani ja asemani exäänsä nähden? Kyllä mä tiedän meidän tärkeysjärjestyksen muutenkin :( Aina kun tulee jotain minä - ex akselilla, se on sata nolla exälle. Ninkun tääkin, oikeesti! Pari vaatetta pois lehmän kotoo ja meiltä viedään kostoksi auto. No, kyllä me pärjätään, pärjätäänhän me sittenkin kun muutetaan täältä pois. Miehen lapsille en kuitenkaan enää maitoja kävellen repussa raahaa, Mies saa ostaa ne itse. Tämä keskustelu oli illalla, jotain kuuden seitsemän aikaan. 
 
Sängyssä yöllä Mies sanoi: "Ei tällaisen päivän jälkeen voi olla hyvällä päällä, kun ei yhtään ystävällistä sanaa voida toisille sanoa". Niin, sellaista se on jos inhoo toista ja kärsii sen kanssa olemisesta :( Enkä puhu nyt itsestäni. Kun ajatellaan aikaa taaksepäin, kokonaisuudessaan päivä oli rento, uskomattoman normaaliin vivahtava. Ei mikään normielämä päivä mutta meidän elämään verrattuna, päivä oli ok. Mm. se, että puhuttiin jotain normaalia ja ihan tavallisesti. Mutta tää on niin Miestä, vaikka tapahtuis mitä hyvää ja olis miten hyvä olla, kun tulee yksikin toispuolinen juttu, se on siinä. Jos kuukauden ajan teen näin ja sitten tulee päivä, etten tee, saan kuulla, etten ikinä tee niin. Saan heti kuulla, miten lapsellinen olen ja plaa plaa plaa. Illalla tietokoneesta tuli taas vääntöä. Mies otti sen pikkukoneen, jonka on saanut harrastuskäyttöönsä, esille ja tuhahdin siitä. Mulla on kyllä siihen täys oikeus, sillä mut lapsi ja mut on haukuttu sen takia "mehän sovittiin" -tyylillä. Sain kyllä taas niin ivallista puhetta osakseni, että :/ Ja sitten yhtäkkiä "miks sä oot aina oikeassa ja mä aina väärässä". Täh? Yritin selittää uudelleen mutta ei tää kuuntle, kun on sillä päällä. Hokee vaan samaa. Ja toisen kerran, kun mainitsin, ettei ottais muroja likasilla käsillä vaan vaikka johonkin kuppiin tms. Vittu, mikä tuhahdus "olkoot ihan rauhassa sielä purkissa". Ja hetken päästä "ku oot kerran noin tarkka noista mihin voi koskee niin _mä_ pesin eilen jääkaapin takaseinästä hometta pois". Niin? "Niin, sitä että et miten sä et siitä oo tarkka" No, enpä oo sinne alahyllylle taakse huomannut kattoa. Oli kuulemma aivan homeessa ...epäilen. Joo, uskon että joku salaatti on sinne voinut jäädä kiinni tms. mutta tuskin aivan homeessa kuitenkaan. Mutta anyway, en taaskaan nähnyt kunnon yhteyttä noilla. Yks mistä me ollaan aina riidelty, on hygienia asiat. Mä olen niin saatanan niuho (ja kuulemma lapsellinen), että musta astianpesukone pitää tyhjätä puhtailla käsillä. Ollaan saatu vuosisadan riita aikaan kerran, kun Mies pudotteli lumia katolta, tuli ihan hikisenä sisälle, riisui, raapia päätään ja muniaan ja kun olin juuri tyhjäämässä konetta, tuli siihen auttamaan. Ensinnäkin se tilanne ahdisti ihan vitusti, tuolloinhan Mies teki jotain noin eksoottista vain huonon omantunnon/hyvittämisen takia, eli  kun kerran kk:ssa tai harvemmin tyhjäsi astianpesukoneen sai seuraavan kuukauden panna virtuaalisesti aivan hyvällä omalla tunnolla. Joten jos ne kädet on käyneet päässä ja housuissa ja nenässä ja vaikka ei missään, musta kädet pitää pestä ennen puhtaisiin astioihin koskemista. Tai kuten kerran kielsin lastani syömästä Miehen vanhemman lapsen tekemää jauhelihakastiketta ...kaivoi nenää samalla ja tää syö aina vaan sen löydöksen, sen jälkeen käden pyyhkäisy housuihin ja sormi sinne kastikkeeseen. Hyi hitto :/ Tai miten ne, kun aivastaa, eivät laita kättä eteen. Justoa en syö ikinä silloin kun Miehen pikkupentu on täällä. Se aivastelee usein ja jos laittaa käden eteen se on sitten se kämmen siinä suun edessä ...sen jälkeen se läntätään juustoon. Noista en uskalla nykyään todellakaan sanoa, mut varmaan hakattais siitä hyvästä. Joo, ei hakata kai oikeesti! En vaan suostu uskomaan ja tiedänkin etten ole ainut, kelle nuo on ihan perusjuttuja. Ja tiedän jo nyt, jos tän Miehelle lähetän, että sanoo heti että entäs sun lapset, näkisit mitä ne tekee ja plaa plaa plaa ;D Mutta nämähän on asioita, joista normaaaliperehissä puhutaan ja opetetana jne. Meillä ei :( Meillä on Miehen sana ja jos sanon puoikkaankin sitä vasten, silloin repee ja raivoo.
 
Viime yö vietetiin sit jälleen eri sängyissä :/ Kai se on hyvää harjoittelua tulevaa varten :( Mies kun tuli sänkyyn, laittoi peiton mun ja itsensä väliin  jalka vähän kosketti mun jalkaa mutta siirsin senkin sitten pois. Muutamat sanat ja nousin sanoen, että lähden pois, ettei tarvii pelätä, et vahingossa koskettaa mua. Sähän se käännyit pois, karjaistiin mun perään. Joo, käännyin, koskia ne kyennyt enää pidättelemään isompaa itkua ja en haluu tehä sitä Miehen nähden ja toiseksi, ku ei se haluu olla mun lähellä, miks mä kaivaisin iteltäni verta nenästä olemalla siinä, ku ite haluun. Mä oon vaan mä ja jos mua ei siihen haluta, musta on luonnollista perääntyä, vaikkain syy menee sit mun pikkiin ja haukut siitä tulee. Toisessa huoneessa sohvalla sain lähes hermoromahduksen. (jossian vaiheessa kai menetin taas tajunnan jollain tasolla sillä olen nukahtanut ja heräsin aamulla tosi rentona. Näin on aina. Yks tuttava kertoikin, että pyörtyminen/tajunnan menettäminen on kropan suojausmekanismi. Sillä kroppa suojelee siltä jumalattomalta jännitykseltä, mikä kramppaamisen ja kohtauksen aikana on.) Viime päivinä on on ollut paljon mielessä, että miten turhaan olen kaikki menneet vuodet ottanut vastaan kaiken paskan mitä Mies on tarjonnut. Pettämisen, exänsä -no, pettämisiä molemmat. Mä oon ottanut kaiken vastaan ja kun sitten vajoon pohjalle lopputulos onkin, et Mies inhoaa mua täydestä sydämestään eikä todella jätä näyttämättä sitä. Mä jaksoin niin pitkään toivoa, että jonain päivänä on paremmin, jonain päivänä se tajuu tekonsa seuraukset ja haluaa alkaa yrittää parempaa elämää meille. Mutta niinkauan kun ei tajua eikä ole valmis kantamaan vastuuta, kukaan ei voi sen puolesta tehdä mitään. Ikävä kyllä :( Mä kyllä väitän tehneeni nin muuten Miehen eteen paljon enemmän kun se on ansainntkaan. Mm. sairastaessaan olen ollut 24/7 sen käytettävissä. Mielellään mä olen tehnyt, hätä sen terveydestä on ollut suuri ja jos oisin voinut olisin tehnyt enemmänkin. Mä rakastin sitä ja silloin antaa itsensä toisen käytettäväksi hädän hetkellä kokonaan. Tuo tuntuu nyt vaan niin pahalle ajatella ;( Vai onkohan se niinkuin olen joskus aiemminkin miettinyt, et olinko mä liikaa Miehen luona? Sillä oli kuitenkin silloin se salainen elmänsä olemassa. Välillä se ajoikin mut kotiin. Kyllä mä olin silloin itsekäskin, myönnän, mun oli helpompi olla kun olin Miehen luona ja näin ja koin mitä tapahtui kuin että olisin ollut kotona monen tunnin matkan päässä. En mä sitä silloin sillä hetkellä osannut ajatella niin, ettei se haluu mun olevan siellä :( 
 
Oon tän päivän tekstareista saanut lukea moneen kertaan, että mua on vaikea lähestyä ja siks meillä on tällaista kun on. Tämän päivän sana on äksyily. Eilenkin olen Miehen mukaan äksyillyt hänelle koko päivän. Kirjoitinkin jo ylempänä eilisestä, muuta en sille puhunut. Ei, kun kysyin mä kerran,e ttä moneltako broiskut on valmiit mutta se oli kyllä musta ihan normikysymys. Pari viikkoo sit syynä meidän elämään ja siihen,e ttei Mies kertakaikkiaan voi tulla mun lähelle oli se, etten puhu mitään ja vain olen. Joitain aikoja sitten läheisyyden puutteen syynä oli se, etten tee aloitetta seksiin, en halaa, en pussaa. Aiemmin sit muita syitä. Tosin kovin kauaa tämä syyttely ei ole ollut ilmoilla, muutamia viikkoja vain. Kirjoitinkin sille mutta ei tietenkään vastannut, että ei mun käytöksellä ole mitään tekemistä sen kanssa, haluaako se olla mun vierellä vai ei. Jos haluaa, silloin haluaa eikä siinä yksi äksyily tai puhumaton hetki vaikuta. Ei voi vaikuttaa tai silloin tunteet eivät ole aitoja! Kun mä en ymmärrä. En ymmärrä, miksei Mies voi tunnustaa, ettei haluu olla mun kanssa? Olen sille niin vastenmielinen, ettei halua olla mun lähellä. Seksistä puhumattakaan. Miksi pitää selittää ja syytellä koko ajan mun teoilla tai tekemättättä jättämisillä? Kyllä mun on paha olo muutenkin ja joka kerta noiden puheiden ja kirjottamisten jälkeen vaan huononee. Mies on Mies, jos sen kanssa voisi puhua, voisi tästäkin yrittää sanoa puhumalla. Vaikka turhaahan se taitaisi olla.
 
Mä en jaksa korostaa tätä masennusta. Se on ja sille en juuri nyt mitään voi. Mutta kun mulle kuittaillaan, että ryven vaan itsesäälissä, oli pakko sanoa. En mä ole tahallani, Miehen kiusaksi sairatsunut :( En todella, mä olen oikeasti vahva ja hyvän itsetunnon omaava ihminen. Olin joskus kauan sitten, edellisessä elämässäni. Siinä on yks syy, miks haluan täältä äkkiä pois. Olen saanut jostain halun parantua. Se ei täällä onnistu, jos ei heti onnistu muuallakaan. Kun masennuksesta parantuminen vaatii paljon aikaa ja työtä. Mieluummin pitäisi olla joku lähelläkin, joku joka tukee ja auttaa ja ymmärtää, miksi mieli voi heitellä minuutin sisällä äärilaidasta toiseen. Tai miksi vaan itkettää ja asiat isonee suuriin mittakaavoihin. En muista, miten se viestissä eteni, mutta Mies kirjoitti, että ei hänestä oo mua tukemaan, koska mä vaan äksyilen sille. ;( En ole koskaan edes ajatellut, että parantuisin Miehen kanssa, että hän tukisi mua, auttaisi mua ja kuuntelisi tai olisi vaan läsnä vaikeina aikoina. Ei Mies, Mies ei ikinä tekisi sellaista mun hyväksi. En mä ole sille tärkeä, läheinen, joka ansaitsis tukea. :(