Törmään nykyään koko ajan Marsikan biiseihin. Niiden sanat ovat niin osuvia kohdalleni...


Tähän loppuu ikuisuus, tänä perjantaina.
Me rakkaus pannaan hautaan, vaik sen piti jatkuu aina.
Tässä on maaliviiva ja sivu viimeinen.
Tässä filmin loppukohtaus, finito, the end.

Liekki on sammunut, se joskus paloi roihuten.
Kuinka niin polttavasta tulee vain kädenlämpöinen?
Liekki on sammunut, tää kesä oli sateinen.
Ja liian pian saapui loppu ikuisuuden.

Murretaan sinetti, rikotaan pyhä vala.
Mitätöidään sopimus, jonka ratifioi Jumala.
Unohdetaan kaikki mitä joskus luvattiin.
Vain sanoja ne oli vailla merkityksii.

Liekki on sammunut, se joskus paloi roihuten.
Kuinka niin polttavasta tulee vain kädenlämpöinen?
Liekki on sammunut, tää kesä oli sateinen.
Ja liian pian saapui loppu ikuisuuden.

Liekki on sammunut, se joskus paloi roihuten.
Kuinka niin polttavasta tulee vain kädenlämpöinen?
Liekki on sammunut, tää kesä oli sateinen.
Ja liian pian saapui loppu ikuisuuden.